perjantai 2. huhtikuuta 2021

Anna hänelle ihokkaasikin

Käykö teillä lapsen kaverit ruokakaapeilla? Ah mitä synkroniaa. Tätä aihepiiriä olen miettinyt ja käsitellyt, sitten luen siitä jutun. Meillä ei varsinaisesti kaappeja auota, vain yksi ihmisentaimi tunkee kouransa kaikkeen syötävään mitä näkee, ellen piilota esillä olevia ruokia kaappeihin, mutta on huojentavaa kuulla, että muuallakin on samaa ongelmaa. On oma ongelmani, etten osaa laittaa rajoja, ruokin muittenkin pennut, mutta minä yllätyin tämän jutun kommenteista facessa. Todella moni ruokki lasten ystävätkin, toivotti oikein tervetulleiksi. Ehkä he ovat rikkaita tai lasten kaverit eivät käy heillä päivittäin? Toimiikohan kaikilla sitten vastavuoroisesti tämä homma? Meilläpäin ei toimi. Minun lapseni eivät saa mitään kavereillaan, mutta minä en kykene siihen että kaikki olisivat nälkäisiä tai jättäisin kaverit nälkään. Minun (ja ystävieni) on vaikea ymmärtää, miten varakkaammissa perheissä ruokitaan vain omat mukulat. Miksi edes kuvittelen, että jos on sovittu leikkitreffit suoraan koulun jälkeen, siellä kylässä saisi murkinaa? Päivät alkavat olla isommalla jo melko pitkiä, kouluruoka on aikaisin, ja sitten kylässä ei muruakaan. Yksi lapsi lähti vielä urheilutreeneihin syömättä, "kun ei ollut nälkä". Minä en äitinä päästäisi lasta harrastukseen syömättä koulun jälkeen. Puolella tämän alueen tytöistä on teininä syömishäiriö?

Minulla oli mahtava visio aikoinaan siitä, että meillä on ovet aina auki,  meille saa kavereita tulla, mutta huomasin, ettei se ihan toimikaan, jos tämä ei ikinä ole vastavuoroista, ja sitten tietysti sekään ei toimi, että rikkaampien lapsilla "ei ole kerrostalossa tekemistä" eli näitä prinsessoja ei meillä ikinä näykään. Kun olin lukiossa, tulin kerran meille ystäväni kanssa koulun jälkeen, ja ystäväni oli nälkäinen. Äitini ei halunnut antaa ikinä kellekään mitään, mutta ystävä intti niin pitkään että varmasti meillä on edes leipää, joten etsin hänelle leipää. Äiti tuli keittiöön tarjoamaan jugurttia, minä hämmästyin. Myöhemmin äiti kuitenkin raivosi minulle, että meillä ei ketään ruokita, ja oikein kysyin, ottaako ystävä lisää. Hartaassa vaiheessani sanoin ylväästi: "Jos ystäväsi pyytää häneltä paitaa, anna hänelle ihokkaasikin!" Tämä sanoma ei mennyt äidille perille. Tämän takia päätin, että minä tarjoan kaikkea kaikille, kun olen aikuinen. Nyt kumminkin tilanne on se, että minulta lähtee ne ihokkaatkin, eikä ole enää kivaa. 😀 Välillä olisi hyvä kokea vastavuoroisuutta ja opettaa tämä malli lapsillekin, että rajat pitää vetää jossain vaiheessa. Muiltakin ihmisiltä voi odottaa jotain. 

1 kommentti:

  1. Nyt jäin oikein miettimään, miten meillä on mennyt. Kavereita oli ja omat moksut kävivät kavereillaan, mutta mitään "ongelmaa" on ole kokenut. Mutta tajusin, että täällä ei kukaan koskaan mennyt SUORAAN koulusta kavereilleen. Eli meilläpäin täällä maaseudulla lapset menivät kukin omiin koteihinsa ensin, söivät, tekivät läksyt ja lähtivät sitten vasta kavereilleen... Eli massut täynnä. Jos oli yökyläilyä, sitten tietty taas eri asia, mutta siis noin arkipäivinä, koulun jälkeen.

    Ei meilläkään olisi ollut varaa ruokkia kavereita säännöllisesti, jos sellainen tilanne olisi tullut vastaan. Varmaan aika monella vanhemmalla sama juttu, niin tuo koti-ruoka-kyläily toimi tosi hyvin.

    VastaaPoista