tiistai 16. maaliskuuta 2021

Sirkka ja Sisäilmaa

(Sirkka, Anni Saastamoinen)

"Millaisia hupsuja me olimmekaan silloin lapsena. Surullisia, toiveikkaita hupsuja. Minä olin uneksinut Tomasista koko elämäni ajan, sekä vaimona Bretagnessa että leskenä Les Laveusesissa; olin uneksinut miehestä, jolla oli Tomasin huoleton nauru ja läpitunkevat jokiveden väriset silmät - siitä Tomasista, jota olin toivonut itselleni ikiajoiksi ja joka oli joutunut Haukimuorin hirvittävän kirouksen uhriksi." (Appelsiinin tuoksu, Joanne Harris)

Pandemiapakoa tarjoavat myös kirjat. Luettuani paljon (eli liikaa) keskitysleirikirjoja, päätin että kevyempi aineisto olisi tervetullutta. Siitä on aikaa, kun olen lukenut Harrisin Pienen suklaapuodin, ja yllätyin kun minulle selvisi että siihen on jatko-osia. Karamellikengät ja Mansikkavaras olivat loistavaa todellisuuspakoa. Ranska! Taikoja! Haluaisin lukea lisää kirjojen henkilöiden elämästä. Toivottavasti Harris jatkaa vielä sarjaa. Kesäviiniä jäi tylsyydessään kesken, mutta Appelsiinin tuoksu oli hyvä. 

Saastamoisen Sirkka ahdistaa. En ole varma, mihin genreen tämä teos luokitellaan, mutta en löydä siitä huumoria, samastun liikaa Sirkan ulkopuolisuuteen ja yksinäisyyteen, vaikka elämäni ei yhtä tyhjää olekaan kuin Sirkalla. Jo kaksi ystävää on ilmoittanut kuvaukseni perusteella, että tuollainen kirja ei voi muuta tehdäkään kuin aiheuttaa ahdistusta, olisi aika vaihtaa teosta. Eräpäiväkin lähestyy, joten ehkä en saa kirjaa loppuun. Saastamoisen kirjoitustyyli on loistava, mutta oman elämäni sirkkuus on liian lähellä. 

Draama-komedia Sisäilmaa oli toinen, mikä ei naurattanut. Missä tässä sarjassa oli se komedia? Toistuvissa kysymyksissäkö, että saako ottaa toisen baklavan? Eeliksen itsemurha jo ensimmäisen jakson alussa itketti minua kaksi päivää. Katsoin kyllä muutkin jaksot, mutta en nauranut. Eeliksenkin kohtalo tuli liian lähelle. Työelämän ongelmat, uupumus, kukaan ei kuuntele, ketään ei kiinnosta, ei ole resursseja.... Ja pienen kyselyn tehtyäni sain havaita, että Sisäilmaa nauratti vahvoja ja pärjääviä, työelämän ulkopuolelle eri syistä joutuneita se ahdisti. 

Seuraavina jonossa ovatkin sitten taas yksi keskitysleirikirja ja Keplerin Peilimies. Hupaisaa.




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti