Kaikkien kanssa leikkimisestä tulikin heti mieleeni lapsityyppi, jolle ystäväni on antanut nimen antikristus. Otanpa sen siis käyttöön, sopii teemoihin. Lapsia ei kaiketikaan voi vielä nimittää sosiopaateiksi, joten antikristus on hieman kauniimpi termi. Mikä menee perheessä ja kasvatuksessa pieleen, että lapsesta tulee draamailija, mielensäpahoittaja, manipuloija ja valehtelija? Niin mielelläni haastattelisin tähän jotakuta lasten psykoterapeuttia tai psykiatria! Tyttö, joka kuristaa ja lyö, ja pyytää anteeksi vain siksi, "koska muuten mun äiti ragee mulle, anna ny anteeks", on hämmentävä. Tyttö, joka ottaa yhden ryhmästä hampaisiinsa, valehtelee tämän tekemisistä kotonaan, pahoittaa mielensä joka asiasta, keksii päästään tapahtumia, ja vanhemmat uskovat kaiken....miten tällaisen kanssa pitää toimia? Teet mitä tahansa, joudut aina syytetyksi. Jos jättää antikristuksen yksin, niin ei saa tehdä, jos viestii vanhemmille, mitä on tapahtunut, saa vihat päällensä "kun esittää paksuja syytöksiä lapsesta jonka he tuntevat paremmin", ja taas ihmettelen, miten muut eivät huomaa, ja miten tämä on mahdollista.
Minä olen suora. Minä kerron miten asiat ovat. Tämä on johtanut siihen, että minua ei eräs perhe enää edes tervehdi. Mutta minulla ei ollut muita vaihtoehtoja aikoinaan kuin puolustaa omaa lastani ja raportoida tapahtumista. Kuulemma mikään ei mennyt kuten sanoin. Muut aikuistodistajatkin ovat tälle perheelle merkityksettömiä, he väittävät opettajillekin vastaan, millainen lapsi on koulussa. Voin sanoa, että olen ollut kuolla ahdistukseen monta kertaa. Tämä perhe vihaa minua ja kohdistaa sen lapseeni - hänet jätetään kutsumatta juhliin ym. Olen neuvoton näissä tilanteissa ja menen paniikkiin.
Miksi kiltit, herkät ja empaattiset ovat aina niitä, joita sorsitaan? Lapseni on sosiaalisesti lahjakas, tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ajattelee syvällisesti ikäisekseen, ja sitten hän kohtaa toistuvasti antikristusten sairasta kohtelua. Sen päälle on helppo vierittää kaikki, joka ei osaa puolustautua, joka ei halua riidellä kenenkään kanssa. Tässä astuvat kuvaan ne verkostot. Piireissä olevat saavat muiden tuen. Me emme. Muut äidit eivät tunne antikristusten perheitä, heidän lapsillaan ei ole vastaavia kokemuksia, joten he eivät tietenkään ymmärrä tilanteita. Hymisevät, että lapset muuttuvat vielä tässä iässä, kaikilla on toivoa, kaikki voi tulla paremmaksi! Miten? Lapsi ei muutu, jos vanhemmat eivät muutu. Osa ehkä ajattelee että olen hysteerinen ylireagoija. Yksi on ilmoittanut, että häntä eivät tyttödraamat kiinnosta, hän ei halua sekaantua, vaikka hän olisi juuri se ainoa ihminen joka olisi voinut asettua puolelleni ja tukea. Numerologiassa elämänpolkuni on 1. Noin 20 vuotta sitten luin jostain, että se tarkoittaa yksin selviämistä. Ai...no, sitä tämä on kyllä aina ollutkin, kiitos vaan. Kunpa se ei vain jatkuisi lapsillani.
Harmillisesti osa antikristuksista on tulevaisuuden menestyjiä. Nykyaika ruokkii narsismia, kyynärpäätaktiikkaa ja itsekeskeisyyttä. Sosiaalisesti taidottomat sala-antikristukset ovat reppanoita. Valitettavasti opettajat tuskin huomaavat kumpienkaan käytöstä. Ensinmainitut ovat reippaita teeskentelijöitä, jotka muuttuvat, kun aikuisen silmä välttää, toiseksimainitut ovat niin hiljaisia ja seinään sulautuvia, että heistä ei ehkä ikinä uskoisi mitään pahaa. Jos nämä antikristukset eivät saa mitään opastusta, heistä tulee aikuisina järkyttäviä bitchejä, energiavampyyreja, eikä heillä voi olla hyvä olo, eikä heidän seurassaan ole hyvä olla.
Mutta koska kaikkien kanssa pitää leikkiä (tämän lausuman jättäisin päiväkoti-ikään...), kiltit tytöt kestävät näitä tapauksia aikuisuuteen asti. Ja antikristuksia on aikuistenkin maailma täynnä. Ystäväni ovat ihmetelleet, miksi vedän puoleeni outoja perheitä ja miksi lapseni tutustuu määräileviin tai psyykkisesti tärveltyneisiin antikristuksiin. MINÄ EN TIEDÄ! Miksi muut eivät joudu ottamaan yhteyttä muihin vanhempiin, miksi heidän lapsiaan ei kohdella huonosti, miksi muita ei lakata tervehtimästä? Niin kauan ihminen toistaa samaa, kunnes oppii jotain. Mikähän se oppiläksy on... Lapselle että karttele antikristuksia, minulle että älä ilmoita vanhemmille heidän kullannuppujensa törttöilyitä. Ihmiset toimivat toisilleen peileinä, ja se kuva, jonka näytän näille perheille, ei ole sellainen, mitä he haluavat nähdä. Mutta vihaan epäoikeudenmukaisuutta, epärehellisyyttä ja mielistelyä. Ne jotka eivät halua meidän puolellemme asettua, ehkä pelkäävät jotain liikaa.