perjantai 2. huhtikuuta 2021

Anna hänelle ihokkaasikin

Käykö teillä lapsen kaverit ruokakaapeilla? Ah mitä synkroniaa. Tätä aihepiiriä olen miettinyt ja käsitellyt, sitten luen siitä jutun. Meillä ei varsinaisesti kaappeja auota, vain yksi ihmisentaimi tunkee kouransa kaikkeen syötävään mitä näkee, ellen piilota esillä olevia ruokia kaappeihin, mutta on huojentavaa kuulla, että muuallakin on samaa ongelmaa. On oma ongelmani, etten osaa laittaa rajoja, ruokin muittenkin pennut, mutta minä yllätyin tämän jutun kommenteista facessa. Todella moni ruokki lasten ystävätkin, toivotti oikein tervetulleiksi. Ehkä he ovat rikkaita tai lasten kaverit eivät käy heillä päivittäin? Toimiikohan kaikilla sitten vastavuoroisesti tämä homma? Meilläpäin ei toimi. Minun lapseni eivät saa mitään kavereillaan, mutta minä en kykene siihen että kaikki olisivat nälkäisiä tai jättäisin kaverit nälkään. Minun (ja ystävieni) on vaikea ymmärtää, miten varakkaammissa perheissä ruokitaan vain omat mukulat. Miksi edes kuvittelen, että jos on sovittu leikkitreffit suoraan koulun jälkeen, siellä kylässä saisi murkinaa? Päivät alkavat olla isommalla jo melko pitkiä, kouluruoka on aikaisin, ja sitten kylässä ei muruakaan. Yksi lapsi lähti vielä urheilutreeneihin syömättä, "kun ei ollut nälkä". Minä en äitinä päästäisi lasta harrastukseen syömättä koulun jälkeen. Puolella tämän alueen tytöistä on teininä syömishäiriö?

Minulla oli mahtava visio aikoinaan siitä, että meillä on ovet aina auki,  meille saa kavereita tulla, mutta huomasin, ettei se ihan toimikaan, jos tämä ei ikinä ole vastavuoroista, ja sitten tietysti sekään ei toimi, että rikkaampien lapsilla "ei ole kerrostalossa tekemistä" eli näitä prinsessoja ei meillä ikinä näykään. Kun olin lukiossa, tulin kerran meille ystäväni kanssa koulun jälkeen, ja ystäväni oli nälkäinen. Äitini ei halunnut antaa ikinä kellekään mitään, mutta ystävä intti niin pitkään että varmasti meillä on edes leipää, joten etsin hänelle leipää. Äiti tuli keittiöön tarjoamaan jugurttia, minä hämmästyin. Myöhemmin äiti kuitenkin raivosi minulle, että meillä ei ketään ruokita, ja oikein kysyin, ottaako ystävä lisää. Hartaassa vaiheessani sanoin ylväästi: "Jos ystäväsi pyytää häneltä paitaa, anna hänelle ihokkaasikin!" Tämä sanoma ei mennyt äidille perille. Tämän takia päätin, että minä tarjoan kaikkea kaikille, kun olen aikuinen. Nyt kumminkin tilanne on se, että minulta lähtee ne ihokkaatkin, eikä ole enää kivaa. 😀 Välillä olisi hyvä kokea vastavuoroisuutta ja opettaa tämä malli lapsillekin, että rajat pitää vetää jossain vaiheessa. Muiltakin ihmisiltä voi odottaa jotain. 

Kateus vie kalatkin vedestä

Ikkunat on pesty, koti siivottu, huomenna tehdään pasha, ja oi ihana pääsiäinen saa tulla! Tämä tuntuu pieneltä lomalta, koska eilen ripustin pienen näyttelyn eli sain työt valmiiksi, ja lapset ovat isällään. Olen etuoikeutettu, koska minulla on isäviikonloppuja. Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole vapaita, lasten isät eivät ehkä ole ollenkaan elämässä mukana. Totaaliyksinhuoltajat ja puolisoonsa kyllästyneet perheenäidit kadehtivat vapauttani, mutta onhan tämä välillä aika yksinäistä. Kai ihminen haluaa aina sen, mitä hänellä ei ole. Minä kaipaan aikuisseuraa ja työkavereita. Pitäisi löytää jokin taideyhteisö. Tosin nythän ei juuri kellään ole työkavereita, koska niin moni on etätöissä. Työssäkäyvät taas saattavat kadehtia niitä, joilla ei ole inhottavia työkavereita juorukerhoineen. 

Minä kadehdin mieleltään terveitä ihmisiä, joilla on verkostot. En kadehdi ydinperheitä, koska liian usein miehet eivät osallistu arjen askareisiin ja puolisot ovat vain toisiinsa kyllästyneitä, en kadehdi autollisia, koska auton ylläpito on kallista, eikä minua kiinnostaisi ajella autolla (ei ole korttiakaan), en kadehdi 200 neliön taloja, koska niissä on liikaa siivoamista, mutta kadehdin niitä, jotka ovat saaneet tasapainoisen kasvualustan, tukea, kannustusta ja ehdotonta rakkautta. Omaisuudella ei pitkälle pötkitä, jos mielenterveys rikotaan jo lapsena. Rahalla ei tee mitään, jos on masentunut, ahdistunut, huono itsetunto (no, korkeintaan kustantaa itselleen 10 vuoden terapian) ja työkyvytön. 

Opiskelu, työelämä ja sosiaaliset suhteet rakentuvat mielenterveydelle. Mieleltään särkyneiden elämä menee jossain mielessä haaskuun, jos ei pääse samaan menoon mukaan kuin ns. terveet. Ja sitten on se ongelma, että on liikaa terveen papereilla kulkevia narsisteja, ilkimyksiä ynnä muita, jotka sabotoivat herkempien elämää. Nyky-yhteiskunta suosii narsismia. Lapseni kadehtivat ystäviensä hulppeita koteja, huikeita lomamatkoja ym., mutta ehkä he jonain päivänä ymmärtävät, ettei niillä tee mitään, jos luonne on antikristuksen, vaikkakin valitettavan usein tietynlaiset antikristukset juuri ovat tulevaisuuden menestyjiä. Mutta ovatko he ihmissuhteissaan onnellisia, se on eri asia. 

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Prismasta sinun pitää oksasi hankkiman

Kuulemma tarvitaan maanomistajan lupa, jos haluaa kerätä pajunoksia. Ostin sitten oksat Prismasta, petyin vitsojen yksioikoiseen suoruuteen. Saimme niistä kutakuinkin kauniita, ja lintupöly tunkeutui kurkkuun, keuhkoon ja sieraimiin. Täällä voi etävirpoa niin, että jättää oksan koriin ja ottaa toisesta korista munan. Maalasimme myös pääsiäiskortit isovanhemmille. Asetan toivoni Suomen Postiin, että kortit perille ennättäisivät.

Pieni ahdistus nosti päätään, kun kuulin lapselta, että kaksi antikristusta ovat nyt liittoutuneet yhteen. Pitikin sattua. Ehkä he alitajuisesti tunnistavat toisissaan jotain samaa, vaikka näennäisesti ovatkin kuin yö ja päivä. Onneksi lapsi on nykyään enemmän eri porukassa. En jaksaisi enää yhtään kiusaamistilannetta. Ystävät ovat sitä mieltä, että antikristukset ovat kateellisia. Tyttäreni on sievä, kiltti, empaattinen, sosiaalisesti taitava ja hänellä on äiti, jolla on aikaa. Kateus kai saa tytöt kieroilemaan... Myös se herättää vihaa, jos ei osallistu narsistisen persoonan palvontaan ja ihailuun kuten muut, olen huomannut. En tiedä olisiko hyvä olla yksi bestis-liittolainen vai monta peruskivaa kaveria, että selviäisi jäämättä yksin. Siperia opettaa. Onpahan sitten aikuisena työpaikoilla selvillä, miten jotkut voivat käyttäytyä.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Harhaisen päässä tuuli puhaltaa

Tälle kirjoittamiselle piti olla paljon aikaa, mutta ei nyt sitten näköjään ollutkaan. 😄 Vähän myöhässä reagoin lauantaiseen kulkutautimyönteisten mielenosoitukseen. Mitä rajoitusten vastustajien päässä liikkuu? Tuuli? Jossain vaiheessa jäin vähän jumiin kyttäämään tiettyjen "hyvinvointivaikuttajien" postauksia facessa ja muualla, joka kerta tunsin mykkää raivoa. Ihmettelin heidän kannattajiaan ja todella omituisia kommentteja aikuisilta ihmisiltä 2020-luvulla. Pandemia ei ole mielipidekysymys, virus ei ole mielipidekysymys, mutta jos gurulla on karismaa, on ihan sama mitä hän suustaan päästään, niin hovi kumartelee ja kannattaa että kyllä näin on. 

Kuulemma valtamedia lietsoo pelkoa. Missään muualla en ole niin paljon kauhukuvia nähnyt kuin juuri näiden "hyvinvointivaikuttajien" jutuissa. Karanteenihotelleja on verrattu keskitysleireihin, on naurettu sille, että kesällä hukkui enemmän ihmisiä kuin on koronaan kuolleita (heh heh, hukkui lapsiakin, eikös olekin hauska tämä vertaus!), on peloteltu pakkomaskeilla (synnyttäjät oksentavat maskeihin sairaalassa!) ja pakkorokotuksilla, vääristelty kaikkea mahdollista mahdollisimman paljon ja värikkäin sanakääntein. Ja nämä kauhukuvien lietsojat syyttävät mediaa valehtelusta, he vain puhuvat totuutta "rakkauden valopallosta" käsin. 

Kuitenkin se tyyli, miten nämä "hyvinvointivaikuttajat" kohtelevat eri mieltä olevia, on kaukana rakkaudesta. Lapsellista kiukuttelua, että älkää tulko minun sivulleni vääntämään, minä en edes lue tuollaisia kommentteja jne. Monet myös ovat urakalla estäneet erimielisiä. Tämäkö on ymmärrystä, kaikkien mielipiteiden hyväksymistä ja totuudellista rakkautta? Joka itsensä ylentää, se alennetaan... Toki hivelee narsistista luonnetta, jos ajattelee, että juuri itsellä on sisäpiirin tietoa, miten asiat oikeasti ovat, mutta surullista on, miten monta tämänkaltaiset "gurut" saavat kannattamaan itseään.

Kovat ajat erottelevat jyvät akanoista. Monelle ystävälleni on käynyt niin, että välit ovat hörhöjen kanssa tulehtuneet lopullisesti. En yhtään ihmettele. On raskasta seurata vierestä, kun toinen sekoaa. Kaikilla ei ole resilienssiä pandemiaan. Jotkut pakenevat siihen, että pandemia ei ole totta, rajoitukset voitaisiin poistaa, ja silloin kuvaan astuvat nämä "hyvinvointivaikuttajat", jotka suoltavat valeuutisia ynnä muuta enemmän kuin yksikään puppugeneraattori ehtii edes tuottaa. Kriittinen ajattelu katoaa juuri silloin, kun sen pitäisi olla terävimmillään. Lohdutonta on, että näitä tapauksia ei voi vakuuttaa virallisilla uutisilla, koska "valtamedia on sumutusta". Omalta osaltani olenkin luopunut yrityksistä vaikuttaa tähän asiaan. Menee vain hermo. 

Mielenosoituksesta ei yhden vaikuttajan mukaan lähtenyt yhtäkään tartuntaketjua. Tämähän on mielenkiintoista, että hän voi olla tästä varma jo samana päivänä! 😅 Mutta sitä saa mitä tilaa. Jos ei noudata rajoituksia ja tartunnat lisivät, voi olla varma siitä, että rajoituksia lisätään. Sitten on turha itkeä, kun ei vielä tänäkään vuonna pääse järjestämään rakkauden valopallo -kurssejaan ja kukkaro on edelleen tyhjä. Sillä raha-asioitaan nämä rajoitusten vastustajatkin vain panikoivat, vain kyseenalaisemmin keinoin kuin muut. Onneksi tunnen myös sellaisia ns, henkisen tien kulkijoita, joilla on järki päässä tässä asiassa, jotka luottavat myös tieteeseen ja tekevät oman osuutensa, jotta virus ei leviäisi. Nämä vastustajat voisivat sairastuessaan jättää sitten mahdollisen sairaalahoidon väliin, koska koronahan ei heidän mielestään ole pahempi kuin influenssa tai pikkunuha. Jostain luin joskus huippulauseen:

Muista sitten sairaalaan joutuessasi olla kiitollinen, että kaikesta harhaisuudestasi huolimatta sinua hoidetaan. 


lauantai 20. maaliskuuta 2021

Yksisarvisen ihme

En osaa luoda tuohon sivupalkkia blogeista, joita seuraan, mutta yksin on Lasillinen mustia Kuningattaren helmiä, jossa nostetaan usein ihania kortteja, ja otin pitkästä aikaa kaapista esiin omat yksisarviskorttini. Olen ällikällä lyöty, kun minulle tuli tämä sama kuin Seidenspinnerin blogissa: 




Mitä näkisit, tuntisit, ajattelisit ja kuulisit jos unelmasi toteutuisivat? Paljonkin! Nyt on kevätpäiväntasaus eli heti unelmoimaan! 


tiistai 16. maaliskuuta 2021

Sirkka ja Sisäilmaa

(Sirkka, Anni Saastamoinen)

"Millaisia hupsuja me olimmekaan silloin lapsena. Surullisia, toiveikkaita hupsuja. Minä olin uneksinut Tomasista koko elämäni ajan, sekä vaimona Bretagnessa että leskenä Les Laveusesissa; olin uneksinut miehestä, jolla oli Tomasin huoleton nauru ja läpitunkevat jokiveden väriset silmät - siitä Tomasista, jota olin toivonut itselleni ikiajoiksi ja joka oli joutunut Haukimuorin hirvittävän kirouksen uhriksi." (Appelsiinin tuoksu, Joanne Harris)

Pandemiapakoa tarjoavat myös kirjat. Luettuani paljon (eli liikaa) keskitysleirikirjoja, päätin että kevyempi aineisto olisi tervetullutta. Siitä on aikaa, kun olen lukenut Harrisin Pienen suklaapuodin, ja yllätyin kun minulle selvisi että siihen on jatko-osia. Karamellikengät ja Mansikkavaras olivat loistavaa todellisuuspakoa. Ranska! Taikoja! Haluaisin lukea lisää kirjojen henkilöiden elämästä. Toivottavasti Harris jatkaa vielä sarjaa. Kesäviiniä jäi tylsyydessään kesken, mutta Appelsiinin tuoksu oli hyvä. 

Saastamoisen Sirkka ahdistaa. En ole varma, mihin genreen tämä teos luokitellaan, mutta en löydä siitä huumoria, samastun liikaa Sirkan ulkopuolisuuteen ja yksinäisyyteen, vaikka elämäni ei yhtä tyhjää olekaan kuin Sirkalla. Jo kaksi ystävää on ilmoittanut kuvaukseni perusteella, että tuollainen kirja ei voi muuta tehdäkään kuin aiheuttaa ahdistusta, olisi aika vaihtaa teosta. Eräpäiväkin lähestyy, joten ehkä en saa kirjaa loppuun. Saastamoisen kirjoitustyyli on loistava, mutta oman elämäni sirkkuus on liian lähellä. 

Draama-komedia Sisäilmaa oli toinen, mikä ei naurattanut. Missä tässä sarjassa oli se komedia? Toistuvissa kysymyksissäkö, että saako ottaa toisen baklavan? Eeliksen itsemurha jo ensimmäisen jakson alussa itketti minua kaksi päivää. Katsoin kyllä muutkin jaksot, mutta en nauranut. Eeliksenkin kohtalo tuli liian lähelle. Työelämän ongelmat, uupumus, kukaan ei kuuntele, ketään ei kiinnosta, ei ole resursseja.... Ja pienen kyselyn tehtyäni sain havaita, että Sisäilmaa nauratti vahvoja ja pärjääviä, työelämän ulkopuolelle eri syistä joutuneita se ahdisti. 

Seuraavina jonossa ovatkin sitten taas yksi keskitysleirikirja ja Keplerin Peilimies. Hupaisaa.




 

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Onpas Kuuvuoria paljon

Aamu alkoi räyhäkkäästi. Aamupalaa tehdessä palohälytin alkoi taas huutaa. Aiemmassa kodissa löin hälyttimen oksanpätkällä irti katosta, nyt on tuoli lähellä ja nämä hälyttimet on helppo painaa hiljaisiksi. Lapset ovat jo tottuneet tähän. Myös siihen että kun keittiöstä kuuluu "aissaatana!", on selvää, että äiti kokkaa. Inhoan ruuanlaittoa, mutta vihaan eineksiä, joten pakko on kokkailla ja kiroilla. Kun avasin parvekkeenoven, ilmeisesti huonekasvi suuttui minulle, koska hiuksistani alkoi putoilla lehden palasia. Katsotaan mitä tapahtuu, kun lähden kauppaan. Koko päivä avoinna sähläämiselle!

Tutkin itseäni. En tiennytkään, että Kuuvuori on asuinalue Turussa. Hupsista. Mutta näyttää aivan ihanalta, jos Turussa voi jotain ihanaa sanoa olevan. Kupittaan puolesta olen kyllä pitänyt. Fata Morganan Kuuvuori ei kuitenkaan sijaitse Turussa vaan on kuvitteellinen vuori, ja kirjoittaja sijaitsee pk-seudulla. Lahdessa on Kuuvuorenkatu. Tämähän on mielenkiintoista. Edelleen harmittaa, ettei voi matkailla vapaasti. Lohjalla on yritys Kuuvuoren turvallisuus. 

Tämä jääköön nyt lyhyeksi, koska pitää lähteä kauppaan, täältä kuvitteelliselta Kuuvuorelta.